Kotikalja

On kotikalja mulla tuolla peräkammarissa,
siellä juonut olen viikon tai kaksi,
siksi varmaan mulla nenä punottaa.

Kun suviaika vihdoin koittaa,
peräkammarissa siellä soolon soittaa
kilju tuo käymistilassansa. Tuskin maltan odottaa.

Sinne vielä tahdon mennä,
siellä on kaikki rempallaan.
Isä, äiti, siskot, veljet, mummokin perseet olallaan.

Kankkunen ei mua koskaan vaivaa,
kotikaljalla sen aina tieltäni raivaan.
Kun ilta ehtii, voin mä taivaan, avulla sen saavuttaa.

Näin vedän kevään ensi kännin,
toisin sanoen kahden kuukauden rännin.
Syksyllä sitten hilpeämmin, uusi pönttö pulputtaa.

Sinne vielä tahdon mennä,
siellä on kaikki rempallaan.
Isä, äiti, siskot, veljet, mummokin perseet olallaan.

On kotikalja mulla tuolla peräkammarissa,
siellä juonut olen viikon tai kaksi,
siksi varmaan mulla nenä punottaa.