Ero sivun ”Päivänsäde ja menninkäinen” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
p (3 revisions) |
||
| (Yhtä välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Aurinko kun päätti retken<br/> | Aurinko kun päätti retken,<br /> | ||
siskoistaan jäi jälkeen hetken<br /> | |||
päivänsäde viimeinen.<br /> | |||
Hämärä jo metsään hiipi;<br /> | |||
päivänsäde kultasiipi<br /> | |||
aikoi juuri lentää eestä sen,<br /> | |||
kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;<br /> | |||
se juuri oli noussut luolastaan.<br /> | |||
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi<br /> | |||
milloinkaan olla päällä maan<br /> | |||
Katselivat toisiansa<br /> | |||
menninkäinen rinnassansa<br /> | |||
tunsi kummaa leiskuntaa.<br /> | |||
Sanoi: "Poltat silmiäni,<br /> | |||
mutten ole eläissäni<br /> | |||
nähnyt mitään yhtä ihanaa!<br /> | |||
Ei haittaa, vaikka loisteesi mun sokeaksi saa<br /> | |||
on pimeässä hyvä asustaa.<br /> | |||
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien - ja sinut armaakseni vien!"<br /> | |||
Säde vastas: "Peikko kulta,<br /> | |||
pimeys vie hengen multa,<br /> | |||
enkä toivo kuolemaa.<br /> | |||
Pois mun täytyy heti mennä;<br /> | |||
ellen kohta valoon lennä,<br /> | |||
niin en hetkeäkään elää saa!"<br /> | |||
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,<br /> | |||
kun menninkäinen öisin tallustaa,<br /> | |||
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on<br /> | |||
ja toinen yötä rakastaa.<br /> | |||
enkä toivo kuolemaa. Pois mun täytyy heti mennä | |||
Niin lähti kaunis päivänsäde mutta vieläkin<br/> | |||
kun menninkäinen öisin tallustaa | |||
miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa<br/> | |||
Nykyinen versio 22. tammikuuta 2016 kello 17.00
Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo metsään hiipi;
päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen,
kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
milloinkaan olla päällä maan
Katselivat toisiansa
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutten ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
on pimeässä hyvä asustaa.
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien - ja sinut armaakseni vien!"
Säde vastas: "Peikko kulta,
pimeys vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä;
ellen kohta valoon lennä,
niin en hetkeäkään elää saa!"
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
kun menninkäinen öisin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa.